Yhteisjyvä

On laskettu, että tällä hetkellä käyttämämme päivittäinen ruoka matkaa keskimäärin 1000 kilometriä ennen kuin se on edessämme lautasella. Lisäksi on arvioitu, että sitä on käsitellyt keskimäärin 26 henkilöä ennen ruokailua.

Pelkistetysti voisi todeta, että globalisaatio pakkautuu säilykepurkkiin, tai mihin tahansa muuhun tuotepakkaukseen. Mitä kaikkea muuta sen sisälle ja ulkopuolelle mahtuukaan, miten ihmiset ja luonto pärjäävät tässä komennossa?

Dokumenttielokuvaohjaaja Katja Gauriloff on aluksi perusteellisesti jäljittänyt näitä ilmiöitä ja sittemmin osaltaan ”purkittanut” ilmiöt dokumenttielokuvaksi Säilötyttyjä unelmia. Elokuva nostaa hyvin esille maailmanlaajuisen kaupan systeemin sekä sen mielettömyydet ja mahdottomuudet seuratessaan raviolipurkin maailmanlaajuista matkaa.

Purkki ja sen raaka-aine tulee Brasiliasta, missä työntekijät tekevät työtä omalla vastuullaan itsellisinä toimijoina myyden kaivannaisensa eteenpäin ns. välikäsille. Vakuutusturvaa työhön ei ole saatavilla. Tanskalaiset porsaat myydään 30-kiloisina Saksaan jättisikaloihin kasvatettavaksi. Siitä niiden matka jatkuu Romaniaan, jossa ne teurastetaan. Vehnä ostetaan halvimman tarjouksen mukaan milloin mistäkin päin. Tomaatit kasvavat Portugalissa. Tuotteen oliiviöljy tuodaan Italiasta Ranskaan, jossa lopullinen tuote valmistetaan ja pakataan. Sieltä se laivataan mm.  matkalle Suomeen ja rekkarallin päätteeksi markettien hyllylle.

Erityisesti elokuva tavoittaa ne ihmiset, jotka joutuvat nöyrinä ja notkeina tässä systeemissä toimimaan. He saavat äänensä, elämäntarinansa, toiveensa ja tunteensa esille dokumentin välityksellä. 

Markku Envall kirjoittaa aforismikokoelmassaan Alkuräjähdys on kesken: Niin kauan kuin useimmat valitsevat vaihtoehdoista halvimman, maailmalla ei ole toivoa.

Yhteiskunnallistettuna: osalle on mahdollista halutessaan valita kulutuseettisesti toisin, osalle ei, koska kyse on viime kädessä hengissä pysymisestä. Kapitalismi ei ruoki lapsiaan, eikä talouskasvu sada missään päin maailmaa köyhien laariin. Mm. Suomessa on yli 35 000 kotitaloutta, jossa ainoat tulonlähteet ovat toimeentulotuki, asumistuki sekä mahdolliset lapsilisät tai elatustuet.

Terveys- ja sosiaalipoliittisessa ajattelussa tulee muistaa, ettei em. kotitalouksissa tai vastaavissa muissa syödä tahallaan osin epäterveellisesti ja -eettisesti, vaan olosuhteiden pakosta.    

Palaa etusivulle.

Scroll to top